Evita-musikaali 10.2.2024

Hyvä uusi kulttuurineuvoksemme, Ritva!
Yhdistyksemme vanhimpainneuvosto haluaa kiittää Sinua, että otit vastaan sen tärkeän tehtävän, jossa voidaan välittää meille henkisen kasvun aineksia. Henkistä nälkäämme pelkkä kahvi ja pulla ei voi poistaa.
Kiitoksensa  välineeksi vanhimpainneuvostomme valitsi kreikkalaisen filosofin Platonin, joka eli noin 428 – 299 eKr.
Hänen Faidros-dialoginsa on maailman kirjallisuuden nerokkain vertaus aiheesta, mikä on ihminen ja mikä ohjaa ihmisen käyttäytymistä.
Sen mukaan ihminen on parivaljakko. Sitä vetää kaksi ratsua. Niistä toinen on raaka ja raju, vain vaivoin ruoskaa totteleva. Se on aina valmis käymään kohteensa kimppuun verestävin silmin.
Toinen ratsu taas on jalorotuinen, luonnostaan kuriin ja järjestykseen taipuva. Näitä parihevosia ohjaa ihmisen ihmisen henkisyys.
Tässä Platonin vertauksessa on kolme nerokasta kohtaa.
Ensiksi: Tätä parivaljakkoa vetävä voima ei tule ihmisen henkisyydestä. Ohjastaja ei anna voimaa, joka vie valjakkoa eteenpäin, vaan voima tulee ratsuista, vieteistä.
Toiseksi: Näitä ratsuja on kaksi ja riippuu siitä, kumpi niistä kulloinkin on valitseva, raju vai jalo, millaiseksi lopputulos muodostuu.
Jalo ratsu edustaa viettejä, joita kutsutaan ”jaloiksi intohimoiksi”, kuten esimerkiksi kunnianhimo.
Kolmanneksi: Kun ihmisen voimanlähteenä ovat vietit, miten hän yleensä ollenkaan voi omata korkeampaa elämää?
Platonin mukaan jalo ratsu tajuaa kuitenkin totuuden, oikeuden, kauneuden ja hyvyyden ”sädekehän” ikäänkuin kuin syrjäsilmällä.
Näin ihminen voi Platonin mukaan kasvaa animaalisuuden yläpuolelle, henkisyyden ja pyhyyden ymmärtämiseen.
Platonin päättely on todella nerokas, kun otamme huomioon, että hän eli satoja vuosia ennen kristinuskoa.

Kulttuurineuvoksemme, Ritva! Kun nyt jatkat vaativassa työssäsi, tärkeä tehtäväsi on valita meille sellaiset kulttuurikohteet, jotka eivät vain vahvista meidän nykyisiä ajatuksiamme, vaan jotka saavat meidät ajattelemaan ja löytämään jotain uutta! Intialaisen viisauden mukaan sanoja pitää tarkastella samoin kuin kultaseppä käsittelee kultaa: raaputtamalla, hiomalla, leikkaamalla ja sulattamalla!
Lopuksi siitä Platonin ”jalosta intohimosta” sen verran, että ihmisen todellinen hyve ei ole kunnianhimo, vaan kunniantunto.

Pertti Peltola 10.02.2024